Vaalit alkavat lähestyä ja jälleen kerran on aika kertoa lupauksia ja olla jotain mieltä niin monista asioista. Mutta mietitään kerrankin mitä valta on. Vallan huipulle haetaan johtajia, jotka osaavat sitten tehdä päätöksiä ja linjauksia tulevaisuutta varten. Heitä ei haeta sillä perusteella, että he oikeasti tuntisivat ja olisivat asiantuntijoita niillä osa-alueilla, minne pyrkivät - vaan heitä haetaan sillä perusteella, mielyttääkö heidän kasvonsa, kuuluvatko he hyväveli-järjestelmiin, osaavatko he puhua mukavia, ovatko he julkiksia tai onko heillä jotenkin mielyttävä elämäntarina. Kyvykkyys hoitaa asioita on toissijaista, elleivät he ole sitten poliittisia senioreja, joilla on paljon sanottavaa siitä mitä eivät välttämättä aina tunne. Heillä on apunaan virkamiesten luokka, joka osittain on valittu oikeasti taitojen mukaan.

Jos muistaa vanhoja englantilaisia sarjoja nimeltä: Kyllä herra ministeri tai Kyllä herra pääministeri, niin alkaa pakosta pohtimaan, kenellä oikeasti on valta. Virkamiehillä vai politiikolla? Vai onko valta oikeasti aivan jossain muualla, eli siellä missä ovat ne rahanlähteet, joita kaikki tahot ammentavat.

Valta perustuu ideologiseen leireihin, jotka haluavat uskoa olevansa oikeassa. Vallan syntymistä voi seurata ja pienestä keskenään työtä tekevässä ryhmässä. Yhdellä ryhmän jäsenellä on käsitys, miten asioita pitäisi tehdä - hän on yleensä johtaja. Sitten on monta pientä ihmistä, joilla myös on käsitys, miten työtä pitäisi tehdä ja he haastavat johtajaa käsitysten kanssa. Valta on halua osoittaa oman ideologian olevan totta. Ideologia ei sinänsä ole mitenkään sidoksissa faktoihin - tai ainakaan ei ole kovin usein sitä. Ideologia on tuntemus: minusta tuntuu tältä. Varsinkin jos on kyse talouteen liittyvistä asioista. Maailmassa ei ole kovin monta makrotason talousteoriaa, jotka oikeasti eivät vain olisi malleja, joiden oikeasta toimivuudesta olisi aitoja todisteita. Ehkä monopoli ja dipoliteoriat voiton maksimoinnista ovat aivan paikkansa pitäviä, mutta nekään eivät väitä, että kukaan oikeasti toimii niiden sääntöjen mukaan. Koska maailma perustuu ihmisiin, jotka toimivat omailla itsekkäillä tavoillaan, niin suurta mallia, miten oikeasti kaikki pitäisi tehdä ja toimia ei ole.

Koska mitään mallia ei ole, niin on vain vakuuttamisenmalli. Minä olen oikeassa, uskokaa minua. Todennäköisesti aivan yhtä johtamisen malli olisi jollain lailla ohjailtu satunnaisuus. Mentäisiin suuren massan tuntemusten mukaan eteenpäin. Tätä satunnaisuuttaa kuitenkin haukutaan populatismiksi, vaikka aivan kaikki puolueet noudattavat sitä. Haistellaan mitä mieltä ihmiset ovat ja sitten luvataan niitä asioita, jotka tuntuvat kivoilta. Jos valta korvattaisiin kansanäänestyksillä, joilla kysyttäisiin, mitä tehdä ja kun tekemisen suunnat olisivat selvät, arvottaisiin se päätös, mikä tehdään - tulisi todennäköisesti aivan yhtä hyvä päätös asiaan kuin nykyisellä 'äänestetään ihmisiä saamaan palkaa töistä, joita eivät osaa välttämättä tehdä' - menetelmällä.

No demokratian vahvimpia puolia on rauhan ylläpito. Se on itseasiassa demokratian ainoa tarkoitus. Tasapuolisuuttta demokratia ei saa aikaan, mutta suoranaisten mielivaltapoolien syntyminen demokratiassa on vaikeata, sillä äänestysmenetelmä voi aina hajoittaa valtapoolin tarvittaessa. Rauha pysyy yllä, koska johdossa on aina taho, joka mielyttää kansaa. Kun äänestystapaan kosketaan, kuten tietyissä 'demokraattisissa' valtioissa on tehty, niin valtion sisällä alkaa aina kyteä vastarinta ja maa joutuu tasapainoon. joka johtaa demokratian kaatumisen ja yksinvallan syntymiseen.

Toki on totta, mikä kannattaa muistaa, että koska demokratia on mielivaltainen ja ailahteleva tapa johtaa valtiota ja perustuu paljolti satunnaisiin asioihin, niin suuria kokonaisuuksia ei pysty demokraattisesti johtamaan. Valtavan kokoinen massa, vaatii jonkin tason diktatuurista valtaa, kuten kaikissa suurissa valtioissa nähdäänkin. Diktatuuri voidaan valita tietyksi ajaksi demokratiisesti tietyllä ehdoilla, jotka rikkovat diktatuurin, niin että siitä ei pääse syntymään diktatuuri. Jos diktaturista tulee pysyvää, niin se ei enää ole demokratiaa. Onko tämä hyvä asia vain huono asia. No se on ideologinen kysymys.

Tämän kirjoitelman tarkoitus oli avata silmiä ja todeta, että valta on aina ideologinen asia. Demokraattisessa valtiossa lisäksi valta on hyvin satunnainen asia. Päätökset tuleva ja menevät ja sellaista sanaa kuin lopullinen päätös ei olekaan. Päätös voidaan aina kumota seuraavan ideologian nimissä - aivan päätöksestä riippumatta. Ja mikä tärkeintä: valtion sisällä ei ole olemassa sellaista käsitettä kuin 'ei tämä ole mahdollsta'. Kaikki on tietenkin mahdollista. Lisäksi sanat: 'olsi katastrofi edetä näin. älkää tehkää näin.' Jos joku oikeasti tietää, mitä tulevaisuudessa tapahtuu, niin eläisimme todella upeassa maailmassa. Niin sanotut suuret mielipiteet, miten pitäisi toimia, ovat aina ideologisia mielipiteitä. Ne harvemmin oikeasti pitävät täysin paikkansa. Ehkä useammin voisi sanoa, niiden olevan tuntemuksia, jotka eivät perustu mihinkään kovinkaan koeteltuun faktaan.

http://www.helosmaa.fi