Olin syksyn sadon markkinoilla.. Kuljin ihmislauman keskellä, joka etsi jotain; jotain mitä, ei tienny mitä se on. Minusta ainakin näytti siltä. Ilma oli upea. Aurinko paistoi. Ihmiset olivat pukeutuneet kevyisiin vaatteisiin ja joillakin oli jopa selvästi kuumaa.

Kojuja oli paljon. Tänä vuonna kuitenkin rihkamakauppiaiden kojut oli siiretty paviljonkin sisään, joten ulkona oli enemmän asiallisempia kojuta. Mutta mikä on asiallinen syksyn satotuote? Kojut, joissa voi syödä juuri paistettua muikkua ja perunoitako? Niitä oli useita pitkässä rivissä, että mieleeni tuli markkinoiden tarkoituksena olevan syöttää nälkäisiä ihmisiä. Joissakin kojuissa oli omenoita, joissakin hunajaa, puolukoita ja marjoja näkyi. Kala oli kuitenkin vallalla syksyn satotuotteena ja sisätiloissa oli enemmän rihkamaa. Kaikki tuotteet ovat sellaisia vakiojuttuja, joita löytää markettien kylmätiskeiltä. Kaipaan jotain erillaista. Kauan sitten saattoi markkinoilta löytää vaikka savustettua kampelaa, mutta nykyään sitä on turha toivoa.

Oikeasti olin aika pettynyt

.


Mutta ihmisiä riitti. Heitä oli paikalla pilvin pimein. Katsomassa, ostamassa ja kaikkea siltä väliltä. Nauttimassa syksystä.

Kuinka kova kilpailu paikan päällä oli? Saivatko kauppiaat hyvin myytyä tuotteitaan, vai jäikö jollekin masentunut olo käteen. Kaupungistamme puuttuu se yksi tärkeä asia, joka tekee tällaiset markkinat suosituiksi. Tori. Täällä ei ole toimivaa toria, josta saisi näitä samoja tuotteita ympäri vuoden. Tai ainaki kalaa.

No tästä tuli enemmänkin raportointia kuin pohdintaa. Ehkä pientä kilpailun miettimistä, mutta nautin enemmän syksystä, kuin jaksoin pohtia asioita.