Samaan aikaan kun omassa kirjoitustyössäni lähestyy kevät, niin omassa maailmassani lähestyy talvi. Aion laittaa talvirenkaat auton alle, hieman aikaisemmin, sillä epäilen lumen ja jään tulevan tänä vuona aikaisemmin. Voin toki olla väärässä, mikä ei todellakaan olisi ensimmäinen kerta elämässäni. Jos katson millaisia merkkejä luonto antaa, niin minun kannattaisi veikata kylmien säiden alkavan vasta joskus joulukuussa.
Minähän en pidä +5 astetta kylmänä, vaan täydellisenä lämpötilana, johon pohjoisessa asuva mies on luotu. Toivottavasti myös pohjoisessa asuvat naiset ovat luotuo tuohon lämpotilaan. Olisi ikävä, jos puolet väestöstä kärsisi.

Tänä syksynä ja tänä vuonna maailma on notkahdellut erilaisissa kriiseissä. Me olemme katsoneet niitä vain televisiosta ja miettineet, että kuinka kamalaa on, millaista tuolla muualla tapahtuu. Mutta miettiikö kukaan, että kriisit tulevat aina suomeenkin tietyn viiveen jälkeen. Kun meillä täällä on samanlaista kuin kreikassa, niin silloin on oikeasti itku lähellä, sillä me emme elä lämpimässä paratiisimaassa. Meillä on tämä talvi, johon joka vuosi on varauduttava. Toivon todellakin, että varautuminen on tulevaisuudessakin se näkemys, jota politiikkomme osaavat käyttää oikein. Lyhytnäköisissä muotivirtauksissa on hauska liikkua, mutta lyhytnäköisyysden ulapat ovat vaarallisia meriä. On vaikeata sanoa, mikä on lyhyt näköistä ja mikä ei. Näkemyksiä on monia.

Nobelin rauhanpalkinto annettiin euroopan unionille, koska se on edistänyt rauhaa. EU suurin merkitys onkin juuri rauhan takaamisessa - mutta EU voi olla myös varma sodan lähde, kun aletaan lähestymään liian suurta integraatiota. On huvittavaa, että rauhanpalkinnon yhteyteen laitettiin sanat: varokaa nationalismia. Nationalismi on voima, jota on turha alkaa kaitsemaan, Nationalismi syntyy tilanteissa, joissa identiteetti kansalta on katoamassa. Näin on nimenomaan vaarassa tapahtua, mikäli monikansallisessa maassa yritettään yhtenäistää erilaisia kulttuureita samapäiseksi massaksi. Hyvä esimerkki on jugoslavia, joka lopulta hajosi juuri nationalismiin. EU:ssa saattaa käydä samoin. Jos EU yhtenäitäminen ja integraatio viedään liian pitkälle, herää kansoissa taistelutahto katoavaa itsenäisyyttä vastaan. EU on ollut menestytarina rauhan ylläpidossa, mutta tuleeko siitä suuri katastroffi, mikä valtaa havittelevat tahot, ytittävät valloittaa alleen kaikki euroopan kansat ja nimenomaan rauhanpalkinnon antajien neuvon mukaan tukahduttaa nationalismin voimaa diktuurilla. Levottumuus on varma lopputulos.

Olisinkin toivonut rauhanpalkinnon jakajilta hieman toisenlaista lausuntoa. Nationalismi on kuin tuli. Sitä kannatta hoitaa, mutta jos sitä yrittää tukahduttaa, käy aina huonosti. Lausunnon sanamuoto olisi voinut olla toisenlainen tai neuvo olisi kannattanut kokonaan unohtaa.

Interaatiossa on hyvä ja huonoja puolia. Toivottavasti osaamme valita puolemme oikein, sillä tulevaisuus on vaikeasti nähtävä asia. Meidän ei koskaan kannata unohtaa, millainen epästabiili voima asuu naapurissamme. Kokonaisuuden havaitseminen ja sen kaikkien puolien huomioon ottaminen on joskus äärimmäisen vaikeata. Toivottavasti kansakunnallamme on yhteinen näkemys toimivasta tulevaisuudesta. Toivottavasti hetkelliset ideoloogiset harhat eivät estä meitä rakentamasta parempaa huomista.

Ennen talven saapumista on hyvä miettiä näitä ajatuksia.