Lisäsin teokseeni jonkun sivun uutta tekstiä. Mietin, koska oikeasti ehdin muokkaamaan alkuosiota ja saamaan kirjoituksen syncrooniin, jos se sitä tällä hetkellä ei ole, ja koska ehdin muuten vain muokkaamaan alkua. Elämän on liian kiireistä. Joudun kirjoittamaan aamuyön tunteina. Iltaisin olen yleensä aivan liian väsynyt.

Tekstin taso kärsii hyppelevästä kirjoittamisestani, mikä häiritsee minua. Haluaisin antaa tekstiini jotain enemmän, mutta jään kuitenkin kovin pintapuoliseksi. Tosin tarkoitukseni ei olekaan saada nimä, että hahmottaisin näenäisesti jotain todellista historiaa, vaan teen täysin fiktionaarista tavaraa. Liikun jossain oman pääni maailmankaikkeuksissa ja nostan ylös savista paasia, jonka muokkaan omiin muotoihin. Piirtäminen ja maalaaminen on mukavaa, mutta kirjoittaminen antaa aivan omaa ulottuvuuttaan. Kun maalaus ja kuva ovat kokonaisuus, joka koostuu viivoista ja muodoista ja väreistä, joilla on tasapaino, niin teksti koostuu monista lauseista, joilla kullakin on oma muotonsa ja tasapaino. Teksti on miljoonia kuvia. Yhdessä lauseessa voi olla useita kuvia. Lause voi olla täynnä sellaisia mielikuvia, joita yksittäinen kuva ei koskaan saavuta. Mutta tietenkin kirjoittaja ei voi antaa lukijalle tarkalleen sitä kuvaa, joka omassa päässään on. Vain oikealla kuvalla voi tehdä se. Siinä kuvan ja tekstin ero.

Näin aamuyön tunteina on hiljaista. Minulla on jotain musiikkia sivummalla ja päässäni humisee - en ole nukkunut täyttä yötä, joten olen vielä väsynyt. Työt odottavat ja menen kohta suihkuun ja pesen hampaani; katson itseäni lopuksi peilistä ja mietin, tällainen minä olen. Samalla voin olla tyytyväinen, että olen taas tänään saanut heti aamusta jotain aikaan. Muutaman rivin. Lähinnä tekstin parantelua, sillä jäin kiinni 170 sivulle, miettimään kenen kanssa Leif mahtaa piharakennuksessa asuakkaan. En myöskään ole avannut tätä miestä teoreettiselle lukijalle juuri lainkaan.

Oikeasti mietin onko tekeleeni luettava. Eri ihmiset ovat lukeneet siitä paloja, mutta teos alkaa olla jo niin pitkä, että ketään ei oikeasti jaksa sitä tässä vaiheessa lukemaan. Olisi kiva todella keskustella jostain osioista ja parantaa asioita.Mutta ehkä sitten kun kaikki on valmiimpaa ja toinen osio teoksesta on valmiimpi - tai kun kolmas osio lopettaa teoksen.

Ehkä sitten.

Lopetan tämän tähän.